Niina Nurminen

niinanu@welho.com tel. +358 50 3276 603

Potilashuone numero 3 joulukuu 17, 2007

Ote artikkelikokoelmasta nimeltä Taide keskellä elämää (Like 2007). Julkaisu liittyy Kiasman Taide Hyvinvointivaltion Uudistamisessa (THU-ohjelma) hankkeeseen.

 

 

 

 

Potilashuone numero 3

Koputan potilashuoneen oveen numero 3. Osastonhoitaja on aiemmin päivällä kertonut minulle, että huoneessa kuntoutushoitoa saava potilas on halvaantunut kaulasta alaspäin ja odottaa innolla tapaamistani. Lähihoitajan ääni kutsuu minut sisään ja vedän narusta, joka lennättää oven auki. Eteeni avautuu kummallinen näky; huoneen keskilattialla on valtava pystyyn nostettu sänky, josta näen vain puisen pohjan. Sänky peittää ikkunaverhojen raosta pilkistävän valon melkein kokonaan ja tekee huoneesta hämärän ja hiljaisen. Varsinainen potilasvuode on tyhjä. Samoin viereinen sänky, jonka päällä lojuu iltapäivälehti ja sairaalasukat. Hoitajan hameen helma heilahtaa sängynpohjan takaa. Hän vinkkaa minua kahvikupilla lähemmäksi. Näen ison miehen vyötettynä neljästä kohtaa vartaloa tiukasti kiinni pystyyn nostettuun sänkyyn, jossa hän on parhaillaan seisontaharjoituksessa. Mies hipoo kohti katon rajaa ja tunnen itseni pieneksi. Kohtaaminen jännittää. Olen juuri tarttumassa vyön alta roikkuvaan käteen kun muistan, ettei tavallinen käsipäivää tule kysymykseen. Kosketan arasti kättä ranteesta, joka on veltto ja kuuma. Kömpelö tervehdykseni otetaan hymyllä vastaan ja punastun kaulasta ylöspäin. Hoitaja juottaa miehelle kahvia ja silittelee tottuneesti tämän poskea. Huulet hamuavat kahvikuppia ja silmät mittailevat minua ja kirjastokassia, johon olen kerännyt erilaisia tarinoita erilaisen yleisöni iloksi.

Olen Invalidisäätiö Ortonin sairaalassa lukemassa novelleja potilaille. Tällä viikolla yleisönäni on pieni skolioosityttö, joka jännittää leikkaukseen menoa, naapurin navetan katolta pudonnut pohjalaisisäntä, joka ikävöi Lemmenjoen kalareissuja, Sveitsissä eläkepäiviään viettävä arvokas vanharouva, joka liukastuttuaan jalkakäytävällä toipuu lonkkaleikkauksesta, nuori jalkapalloilija, jonka polvia leikataan jo kolmatta kertaa, infektiopotilas, jota kukaan ei ole pitkään aikaan käynyt katsomassa ja vammainen teinipoika, jonka kieltä en ymmärrä. Kohtaan potilaat yksitellen ensimmäistä ja mahdollisesti viimeistä kertaa, sillä käyntini ovat yhtä satunnaisia kuin Ortonin potilaiden sairaalassaoloaika. Nyt on vuorossa Eero, huoneessa numero 3. Mietin entisen motoristin mahdollisia lukumieltymyksiä ja otan aikalisän. Kysyn haluaisiko hän nähdä ulos ikkunasta. Häärin jo verhojen kimpussa kunnes tajuan, että olen avaamassa miehelle näkymää sairaalan parkkipaikalle, ja samalla ulkona liikkuville outoa näkyä roikkuvasta miehestä. Ehkä ei sittenkään. Vedän verhot yhdessä vilauksessa takaisin kiinni. Mies virnistää ja vapauttava nauru yhdistää meidät hetkessä.

Hoitaja soittaa kollegan paikalle ja tähtää samalla pystysänkyä kaukosäätimellä. Sänky ja mies sen mukana alkavat hitaasti kallistua vaakatasoon. Hoitaja pyytää minua korjaamaan hartioiden alle painuvaa tyynyä ja tarkkailemaan Eeron vointia. Katselen miehen päälaelle muodostuvia hikipisaroita ja mietin tuntuuko seisontahoito hänestä samalta kuin jos itse roikkuisin pää alaspäin. Toinen hoitaja tulee paikalle ja he alkavat yhdessä nostaa miestä takaisin omaan sänkyynsä. Ison miehen nostamiseen tarvitaan neljä ihmistä, mutta enempää henkilökuntaa ei ole paikalla. Tarjoan kahta vapaata kättäni ja odotan jalkopäässä iskua: ”1,2,3”, ja mies heilahtaa kerralla omaan sänkyynsä. Minua pyydetään riisumaan miehen kengät ja käteeni annetaan kuppi kahvia. ”Eero juo mielellään toisen kupin”, hoitaja huikkaa ovelta ja vilahtaa kollegansa kanssa ulos.

Eerolla on kylmä ja hän pyytää minua peittelemään. Tilkitsen jokaisen raon, jotta kylmä pysyy loitolla. Kolme kerrosta peittoja päälle ja lämmintä kahvia sisään. Mies ryystää ahnaasti kahvia kädestäni, huulet määräävät jälleen tahdin. Sitten me juttelemme niitä näitä ja hän tarkkailee minua ja mielenliikkeitäni. Kun alan lukea Stadin kundin monologia, Eeron ja minun välillä on tuskin puolta metriä. Tämän lähemmäksi ei voi yleisöään päästä. Ramppia ei ole, mutta kuume on. Tunnistan saman poltteen vatsanpohjassa, joka valtaa aina ennen esitystä. Se on hyvä merkki, sillä polte antaa energiaa ja auttaa keskittymään. En ole hoitaja enkä terapeutti, vaikka osaan kuunnella, jutella, juottaa kahvia ja peitellä potilaan sänkyyn. Melkein kuka tahansa voi tehdä toiselle hyvää ja lukea ääneen kirjaa tai kertoa tarinoita. Kaikilla ei kuitenkaan käy omaisia tai ystäviä vuoteen vierellä eikä sairaalan rutiinit anna hoitajille aikaa pysähtyä. En väitä, että se mitä teen olisi taidetta tai edes lähellä näyttelijän perinteistä ammattia teatterissa, mutta minulla on näyttelijän koulutettu ääni, tekstin lukutaito ja kyky eläytyä kirjailijan tarinaan ja sen henkilöihin. Näyttelijät ovat ammatiltaan tarinankertojia ja työmme toteutuu yksinkertaisimmillaan juuri siinä tehtävässä. Työ teatterin ulkopuolella ei kuitenkaan ole hyväntekeväisyyttä, vaan siitä on maksettava kohtuullinen palkka. Ammattitaidolla on merkitystä, se on laadun tae ja erottaa näyttelijän harrastajasta. Se antaa yhteisölle lisäarvoa ja pitää freelance taiteilijan kiinni leivän syrjässä silloin, kun perinteisellä kentällä on hiljaista. Näyttelijä voi lukuhetkien lisäksi viedä sairaalaan myös valmiin, taiteellisen esityksen, joka ei juuri eroa perinteisestä teatteriesityksestä. Tila ja yleisö vain on erilainen, ja niin kuin aina, ne täytyy ottaa huomioon.

Eeroa naurattaa Stadin kundin toilailut. Nauru tarttuu ja tekee hyvää meille molemmille. Toimintaterapeutti piipahtaa huoneessa sovittamassa Eerolle uutta käsikojetta, jolloin lukutuokio hetkeksi keskeytyy. Kun tarina pääsee taas vauhtiin, vanhempi mieshenkilö viereisestä sängystä tulee huoneeseen hakemaan Iltalehteään ja häipyy ovesta palaten saman tien takaisin. Hän jää ensin seisomaan keskilattialle, mutta istahtaa sitten uteliaana kuuntelemaan tarinaa. Yleisöni kasvaa entisestään, kun sairaala-apulainen osuu lakaisukierroksellaan paikalle. Hän yllättyy iloisesti tapahtumasta, joka poikkeaa päivän rutiineista, ja jää hetkeksi nojailemaan mopin varteen. Näyttelijän ammattitaitoon kuuluu myös kyky vangita yleisönsä huomio. Kyllä, lukuhetki on avoin kaikille ja yleisölläni on lupa vapaasti tulla ja mennä.

Tarinan jälkeen pieni yleisöni antaa suoran ja rehellisen palautteen; ei taputuksia eikä kumarruksia, vaan lämmintä hymyä ja ääneen lausuttua kiitollisuutta kasvoista kasvoihin. Mitä näyttelijä tekee paikassa, jossa häntä ei saattele parrasvalot, äänekkäät suosionosoitukset ja julkinen kiitos? Näyttelijän ego roikkuu sairaalan narikassa ja teeskentelee vaatimatonta. Sillä kun ei ole pääsyä potilashuoneisiin.

Jään vielä hetkeksi Eeron luokse ja nyt hän saa kertoa mitä ajatuksia tarina ja lukeminen hänessä herätti, jos haluaa. ”Hauska juttu. Mulle on viimeksi luettu ääneen lapsena”, hän sanoo ja silmiin syttyy valo. Teatterissa hän ei ole käynyt kuin kerran koulun suomentunnilla, ”kun oli pakko”. Prätkän kanssa puuhastelu kiinnosti nuorta miestä enemmän. Nyt hän kävisi teatterissa, elokuvissa ja jääkiekko-otteluissa, jos vain voisi. Eero kertoo minulle oman tarinansa ja elämänfilosofiansa. Hänellä on loputtomasti aikaa ajatella ja nähdä asioita vuoteen pohjasta käsin, asioita, joita terveet eivät näe. Kallistuskulma muuttaa näkökenttää ja lisää ymmärrystä. Samoin tekee laajentunut työkenttäni, joka avaa minulle näyttelijänä uusia näkökulmia elämään ja syventää työstä saamaani tyydytystä.

Olen tekemässä lähtöä kun ovi lennättää sisään pienikokoisen kaverin, joka ontuu vasenta jalkaansa. Naapurihuoneen italialainen puhuu nopeasti suomea murtaen. Kuuluu napakka kilahdus, kun hän kopauttaa kävelykepillä uuteen tekojalkaansa. ”Jokainen voi nousta ylös, jos tahtoo. Se on päästä kiinni”, hän uhoaa oven suussa. Italialainen heittää hyvästit Eerolle ja sairaalaelämälle ja kertoo lähtevänsä Lido di Jesolon rannoille iskemään naisia. Viimeisenä eleenään hän kopauttaa kepillä kevyesti ohimoonsa ja kuiskaa artikuloiden: ”Se on päästä kiinni”. Mies kolistelee takaisin käytävään ennen kuin ehdin sanoa mitään. Eero luo minuun myötätuntoisen katseen. Ei ole ensimmäinen kerta kun hän kuulee kannustuksiksi tarkoitetut sanat. Eero ei tule koskaan nousemaan sängystä eikä upottamaan jalkaansa Lidon kuumaan hiekkaan, korkeintaan iskemään silmää alati vaihtuville hoitajille. ”Teräsmies on oikeassa. Se on päästä kiinni.”, sanoo viisas kuulijani. Eerolla on paljon mielikuvitusta ja huumorintajua. Kirjojen ja elokuvien kautta hän kertoo matkustavansa toisten nahoissa ympäri maailmaa. Mielikuvitus on ihmeellinen lahja.

Tarinoilla on kyky antaa ihmiselle siivet, jotka lennättävät hetkeksi pois sairaudesta, kivusta, ahdingosta, erilaisuudesta ja eriarvoisuudesta. Sillä on kyky lähentää ihmisiä toisiinsa, lisätä ymmärrystä ja iloa jokapäiväisessä arjessa. Minulla on ollut lukuhetkiä, jolloin potilas on nauranut niin, että kipulääke on unohtunut yöpöydälle. Joskus potilaani on nukahtanut keskelle tarinaa, ilman unilääkettä. Sekin on kiitos onnistuneesta työstä. Hyvä tarina voi olla portti, joka antaa mahdollisuuden kohdata toinen ihminen, matkustaa ajassa muihin mielen maisemiin tai nauraa itsensä hetkeksi terveeksi. Näyttelijä saa tästä työstä ennen kaikkea ikimuistoisia kohtaamisia ja tarinoita, jotka ovat tärkeitä ja tosia. Tarinat ruokkivat toinen toisiaan ja kulkevat mukana näyttämölle saakka. Se antaa sisältöä ja arvoa työlle, johon on koulutettu.

Pakkaan kirjat takaisin kassiin ja teen lähtöä, kun Eero vielä sanoo: ”Kiitos kun tulit mun luo, kun mä en oikein pääse sun luo.” Hän vinkkaa minulle silmää ja hymyilee. Jälleen yksi kohtaaminen, josta jää jälki. Jälleen yksi syy tehdä tätä työtä.

Niina Nurminen

näyttelijä

←takaisin edelliselle sivulle

 

Mainokset
 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s